Raised Right Man

Romanikerjäläiset ovat peili suomalaiselle köyhyydelle

2010-07-29T01:20:00.000-07:00

Kun ensimmäistä kertaa näin romanikerjäläisen Helsingissä, ajattelin, että "Oho! Tähän on tultu!" Mieleeni juolahti, että tämähän on aivan kuten ulkomailla. Siellä näkee paljon kerjäläisiä. Ulkomaillahan asiat eivät ole yhtä hyvin, kuin meillä täällä Suomessa... Annoin ikonin takana olevaan mukiin euron ja minulle tuli hyvä mieli itsestäni. Sen jälkeen menin Ekbergiin syömään torttua ja lukemaan päivän otsikot.

Tästä on aikaa. Sittemmin kerjäämisestä on tullut ongelma. Päättäjät ovat havahtuneet siihen, että heidän antamansa yksi euro mukin pohjalle ei riittänytkään kerjäläiselle hänen voidakseen lähteä takaisin kotimaahansa. Helsingin pormestari on jopa todennut, että meillä on kerjäläisongelma. Aivan kuten Saksassa joskus oli juutalaisongelma tai Amerikassa neekeriongelma.

Kenelle kerjääminen siis on ongelma ja miksi? "Kerjääminen voidaan kieltää". "Kerjääminen kiellettävä heti". Näitä kommentteja olen politiikkojen lausunnoista noteerannut. Näyttää siltä, että kerjääminen todellakin on heille ongelma. Miksi?

Suomessa poliittinen oikeisto on ryhtynyt voimakkaasti vastustamaan kerjäämistä. Suurin osa heistä vastustaa kerjäämistä nojaten suomalaiseen työnteon perinteeseen. He sanovat, että kerjääminen ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Näin ollen siitä pitää päästä eroon. Ajatus lähtee siitä, että suomalainen tekee työtä. Satoi tai paistoi! Tämä on kuitenkin varsin harhaanjohtava näkemys, sillä Suomessa oli 2009 tammikuussa 184 000 työtöntä. Siihen lisättynä vielä pärkätyöläiset ja jatkuvasti lisääntyvä työssäkäyvien köyhyys. Se, että romanikerjäläiset eivät käy töissä tai että heillä on riittämätön toimeentulo, ei siis poikkea suomalaisuudesta mitenkään.

Poikkeaako sitten itse kerjääminen suomalaisuudesta? Kerjäämistähän on monenlaista. Romanien harjoittama suora toiminta on kuitenkin herättänyt suomalaisissa, tavallisen toimeentulon omaavissa ihmisissä, primitiivisen säikähdyksen. Heillä on likaiset vaatteet, he ovat eri näköisiä, he tulevat melkein iholle ja pyytävät sitä kaikkein arvokkainta. Rahaa. Yäk! Pois silmistäni!
Näin voi ajatella, jos ei ole ikinä varsinaisesti törmännyt köyhyyteen. Kyllä, se on epämiellyttävää kurjuutta, jonka nähdessään tulee paha mieli itsestään.

Todellinen syy oikeiston halulle kieltää kerjääminen piilee juuri tässä pelossa. Kohdataan köyhyys ja sitä säikähdetään. Sen jälkeen yritetään sieltä, missä aita on matalin. Lakaistaan ongelma maton alle pois silmistä, niin se varmaan poistuu.

Keskustelin kerran lukiossa oikeistolaisen koulukaverini kanssa luokkaeroista. Hän sanoi, ettei Suomessa ole köyhyyttä. Hän jatkoi mielipidettään sillä, että suomalainen sosiaalipolitiikka on rahan tuhlausta, sillä Suomessa ei ole sitä sellaista oikeaa köyhyyttä, niinkuin esimerksiksi kehitysmaissa. Tuon keskustulun jälkeen tajusin, että hitto soikoon nämä ihmisethän elävät ihan oikeasti pumpulipedissä. Tällaiset ihmiset kun sitten kohtaavat köyhyyden, niin eivät he säikähdykseltään tiedä mitä tehdä. Tähän perustuu todellinen halu kieltää kerjääminen.

Minua etoo ajatus isomahaisista meihistä sinisissä kravaateissa kokouspöydän ääressä, jotka kaikki dynaamisella yhteistyöllä miettivät, kuinka he voivat riistää 200 ihmiseltä heidän ainoan mahdollisuutensa ruokkia lapsensa. Suomella ja Helsingin kaupungilla olisi kaikki mahdolliset resurssit auttaa näitä 200 kurjuudessa ja epäinhimillisissä olosuhteissa elävää ihmistä. Sen sijaan tämä täysin puolustuskyvytön ihmisryhmä, vailla minkäänlaista virallista äänitorvea, halutaan ajaa mahdollisimman ahtaalle käytännössä kriminalisoimalla heidän näyttäytimisensä Suomen kaduilla.

Kerjäämisen kieltämistä pulustava taho sanoo kerjäämisen myös kätkevän sisäänsä järjestäytyneen rikollisuuden koneiston. Jos kieltäjät haluaisivat oikeasti auttaa rikollisten kynsissä olevia romaneita, niin järjestäisivät he romanit pois taloudellisesta ahdingostaan. Kerjäämisen kieltämisen seurauksena vähemmistö nimenomaan ajettaisiin rikolliselle polulle.

Pääasia on se, että kerjäämisen kieltämiselle ei ole mitään todellista syytä. Kaikki voimavarat tulisi kohdistaa romanikerjäläisten auttamiseen, ei heidän asemansa vaikeuttamiseen. Jokaisessa näkemässäni kerjäläisistä kertovassa reportaasissa, sanovat romanit samaa asiaa. Yksikään heistä ei haluaisi kerjätä, eikä kenenkään heidän mielestään kerjääminen ole millään tapaa miellyttävää. Päin vastoin. Jos kerjääminen on jollekkin ongelma, niin eniten se on sitä kerjäläiselle itselleen.

Kerjäämisen kielto koskisi toki suomalaisiakin. Suomalaisia, jotka jonottavat leipäjonossa ja kelan konttoreissa kerjäten toimeentuloa. Demokraattisesti myös heiltä evätään mahdollisuus kerjätä kaduilla. Markkinatalous saa kuitenkin jatkaa kerjäämistään entiseen tapaan. Kenenkään mielestä Forumin sinän kokoisessa mainoksessa, jossa kerjätään ohikulkijalta 24,90 e farkuista, ei ole kerjäämistä lainkaan. Joka paikkaan minne ihmiset menevät, tulevat he edelleen törmäämään näihin rikkaisiin kerjäläisiin, jotka haluavat vain heidän rahansa. Kahta euroa ruususta kerjäävä ulkomaalainen on kuitenkin saatu pois silmistä.

Halvalla työllistäminen ei auta nuoria.

2010-06-07T09:14:00.000-07:00

Pekka Kauppinen kertoi mielipiteessään (HS 1.6) asioita nuorisotyöttömyydestä.
Vaikka myönnettäisiinkin, että demareiden nuorison täystyöllistämisohjelma olisikin täysin epärealistinen, on se poliittisena kissana kuitenkin listan tärkeimmästä päästä.

Ihmettelen usein vanhempien ihmisten omituista käsityksestä nuorten työhaluttomuudesta ja laiskuudesta. Kyse ei ole laiskuudesta vaan siitä, ettei nuoria oteta töihin. Toisaalta työpaikkoja ei edes ole olemassa. On turha syyttää laiskuudesta, kun ei ole mahdollisuuksia. Minäkään en syytä vanhuksia siitä, että he tarvitsevat hoitoa.

Kauppinen ehdotti työvoimapolitiikkaan muutosta, joka mahdollistaisi yrityksille nuorten palkkaamisen halvemmalla. Nuorista tulisi "kustannustehokkaita ja markkina-arvoa nostattavia tuotannontekijöitä".

En keksi mitään epätasa-arvoisempaa. Tässä sairaassa talousjärjestelmässä ja jatkuvan kasvun ideologiassa ihmiset kuvittelevat, ettei yrityksillä ole varaa palkata nuoria. Ratkeaako ongelma sillä, että nuoria pidetään töissä surkealla palkalla, kun yritys juhlii pienemmistä työvoimakustannuksista koituvia voittoja?

Helsingin sanomat 4.6.2010
-------------------------------------------------------------------------------------

Tällaisella asialla vauhditetaan vain ja ainoastaan yhtä asiaa: rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Kapitalismi on jo valmiiksi täynnä saman tapaista riistoa. Kyseiseen ideologiaan kuuluu voittojen maksimointi ja usein hinnalla millä hyvänsä. Niin kauan, kuin kapitalismissa ei ole tarpeeksi sosialistisia piirteitä, on ihmisillä säästäminen mahdollsita. Tässä talousjärjestelmässä ei ole mitään järkeä, kun yritys joutuu miettimään, kuinka se voi tehdä lisää rahaa heikentämällä työntekijöidensä asemaa. Kenen etu tämä on? Osakkeenomistajien?

On olemassa tapa tehdä voittoa riistämättä ketään: markkinoiden tarpeeksi voimakas ja radikaali säätely. Joko asia hoidetaan kuntoon nyt heti, tai vasta silloin, kun työntekijöistä on jo otettu kaikki mehut irti eikä mistään voi kirjaimellisesti enää säästää. Kapitalismi tuhoaa paitsi toimeentulon, myös planeettamme. On ymmärrettävä, että näin ei voi jatkua. Raha ei saa hallita ihmisiä vaan ihmisten on hallittava rahaa.

Lakkoon on aina syy

2010-04-16T01:01:00.000-07:00

Myötähäpeäni suomalaisia kohtaan on suuri, kun luen tavallisten ihmisten kirjoituksia lakkoa koskevilla foorumeilla. Ihmiset, jotka eivät todellisuudessa edes tiedä miksi jonkin alan työntekijät lakkoilevat, ovat vihaisia siitä, etteivät pääse ostoksille. Kritisointi kohdistuu poikkeuksetta tavallisiin lakkoileviin työntekijöihin, joita muutaman päivän ostosreissunsa menettäneet asiakkaat haukkuvat itsekkäiksi. Kysymys siis kuuluu: onko lakkoilija itsekäs?

Puhuttaessa lakoista, on aina tärkeintä muistaa alkuperäiset lakkoon johtaneet syyt. Yksikään ala ei lakkoile itsekkyytään tai ahneuttaan, vaan taustalla on aina työntekijän sorretut oikeudet. Palvelualan työntekijöiden kohdalla kyse on muunmuassa sopimuksesta, joka mahdollistaisi kymmen tuntiset työpäivät ilman minkäänlaisia ylityökorvauksia. Ahtaajien lakko taas käsitteli irtisanomissuojaa, minkä kuuluisi olla itsestäänselvyys jokaiselle suomalaiselle työntekijälle. Syyt lakkoon ovat molemmissa esimerkeissä olleet erittäin perusteltuja, eikä kyse ole missään nimessä itsekkyydestä, vaan omien työntekijälle kuuluvien perusoikeuksien puolustamisesta.

Lakkojen kerrotaan heikentävän taloutta. Tämä voi pitää jossain tapauksissa paikkaansa, mutta onko sekään lakkoilijan syy? Onko lakkoilijan syytä se, että kun häntä on ensiksi yritetty riistää, niin pitää hän kiinni oikeuksistaan? Lakkoja ei olisi, jos työehtosopimukset olisivat reiluja. Lakkoja ei olisi heikentämässä taloutta, jos työnantaja ei aina yrittäisi saada alaisistaan viimeisiäkin mehuja irti. Lakkoon johtanut tapahtuma on jonkun tahon pyrkimys ottaa pois työntekijälle kuuluvia oikeuksia, joten todellinen syy lakosta johtuneeseen talouden mahdolliseen heikkenemiseen on alunperin jossain aivan muualla, kuin lakkoilevassa työntekijässä.

Jos jotain tahoa edellä mainitun lisäksi voi lakon yhteydessä syyttää itsekkääksi, niin puhuttakoon rikkureista. Rikkurityövoima heikentää lakon tehokkuutta ja vaarantaa sen pyrkimyksiä toteuttaa päämääräänsä. Jos rikkureita on lakon aikana paljon, niin lakko ei enää toimi pakotteena työnantajalle. On itsekästä mennä lakon aikana töihin, sillä siten puukottaa selkään jokaista maassa työskentelevää kolleegaansa.

Lakko on ammattiliiton viimeinen oljenkorsi puolustaa jäseniään. Se on työntekijälle ainoita jäljellä olevia konkreettisia tapoja sanoa, että nyt riittää. Jos työnantaja ei muuten suostu myönnytyksiin, niin viestin täytyy olla selkeä. Joukossa on voimaa. Suomeen on lottovoitto syntyä vasta silloin, kun heikoimminkin palkatulla työpaikalla tulee oikeasti toimeen ja ihmisellä on toimeentulollaan mahdollisuus elää hyvää elämää. Tätä lakkolijat haluavat jokaiselle. Lakkoon on aina syy, joka ei todellakaan ole työntekijän itsekkyyttä. Lakkoon johtaneet syyt pitää jo alkujaan korjata sellaisiksi, ettei lakolle ole tarvetta. Silloin on työnantajan vuoro joustaa. Hänellä on siihen varaa.

Ja muistakaa: rikkureiltahan ei sitten osteta mitään.

Perustulo – todellinen hyvinvointivaltio

2010-03-11T03:44:00.000-08:00

Vasemmistoliitto ehdotti edellisessä välikysymyksessään 750 euron perustuloa. Tämä kansalaispalkka tulisi eliminoimaan merkittävän osan yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Miksi?

Sosiaaliryhmien väliset varallisuuserot ovat kasvaneet 2000-luvulla. Keskiluokkaistuminen pysähtyi jo 1990-luvun laman jälkeen ja yhteiskuntaluokkien väliset erot ovat siitä asti lisääntyneet. Yli 100 000 lasta elää köyhydessä ja taantuman seurauksena työttömien määrä on kasvanut. Keskeisin ongelma on se, että yhä useammat ihmiset eivät tule taloudellisesti toimeen. Rahat eivät riitä, vaikka työtä tekisikin.

Hyvinvointivaltion iänikuinen ongelma on työn tekemisessä piilevä kannustinloukku. Miksi tehdä töitä, kun tekemättä mitään saa valtiolta rahaa? Todellisuudessa kumpikaan ei välttämättä kannata. Valtion korvauksilla on vaikea saavuttaa tyydyttävää elintasoa, eikä lukuisista töistäkään makseta riittävästi palkkaa. Tuloksena on köyhyys ja syrjäytyminen. Tähän kansalaispalkka tarjoaa ratkaisun.

Perustulon idea on kannustaa työntekoon ja samalla tarjota riittävä toimeentulo. Tällä hetkellä sosiaalipolitiikan ongelma on se, että tulonsiirrot loppuvat lähes täysin henkilön siirryttyä työelämään. Kansalainen saattaa joutua tekemään mitä tahansa työtä pärjätäkseen ja välttääkseen syrjäytymisen, eikä se silti nosta häntä köyhyydestä. Jos työn ohella valtio takaisi kaikille perustulon, olisi työelämään siirtyminen oikeasti kannustavaa ja taloudellisesti järkevää. Perustulon voidaan käytännössä katsoa olevan se lisä, mitä työnantaja ei suostu tai pysty maksamaan. Se olisi juuri se muutama satanen, minkä tälläkin hetkellä tarvitsisit laskujen maksamiseen tai isompaan vuokra-asuntoon.

Perustulolla kaikki täysi-ikäiset saisivat saman kohtuullisen perustoimeentulon riippumatta tuloista, työpaikasta tai perheasemasta. Tämän perustoimeentulon vastustajat ovat äärimmäisen huolissaan siitä, että Suomi täyttyisi vapaamatkustajilla ja sosiaalipummeilla, eikä kenenkään tarvitsisi perustulon turvin enää ikinä tehdä töitä. Eihän valtion nyt mitään ilmaisia lottovoittoja kuulu jaella! Kun asiaa miettii tarkemmin, niin onko 750 euroa yksinään riittävä summa makeaan elämään? Ei tietenkään ole. 750 euroa ei yksinään riitä mielekkääseen elämään, mutta ei sen ole tarkoituskaan. Idea on, että juuri työnteko ja kansalaispalkka yhdessä poistaisivat kotitalouksien taloudelliset ongelmat. Ne lukuisat työt, joista maksetaan liian vähän, tulevat kannattaviksi tehdä. Jo pelkkä osa-aikatyö yhdessä perustulon kanssa mahdollistaisi esimerkiksi opiskelun ja itsensä kehittämisen vailla ainaista huolta toimeentulosta.

Myös palkkatyön ulkopuolelle jäävät hyödylliset työt, kuten hoivatyö tai yksinhuoltajien raskas arki tulisivat tavallaan korvatuiksi. Kansalaisten tuloeroja tasattaisiin yksinkertaisella järjestelmällä ja monien ihmisten, kuten nuorten, taloudellinen riippumattomuus kasvaisi.

Perustulo hyödyttäisi myös työnantajia. Työn teettäminen on Suomessa erittäin kallista osittain siksi, että työmarkkinajärjestöt ovat ovat keskenäisellä kilpailullaan saaneet omaan piiriinsä kuuluville työntekijöille sellaisia rahallisia etuuksia, joihin työnantajilla ei todellisuudessa ole varaa. Työntekijän sekä taloudelliset, että työympäristöön kuuluvat edut ovat ehdottoman tärkeitä. Työnantajille koituvat kustannukset saattavat pahimmassa tapauksessa houkutella toiminnan pyörittäjät Suomesta ulkomaille. Jos työnantaja tarvitsee työntekijöitä lyhyeksi aikaa tai pieniin tehtäviin, on sen täysin kannattamatonta palkata kalliita suomalaisia siitä syntyvien välillisten kulujen takia. Myöskään työntekijän ei ole järkevää ottaa mitä tahansa työtä vastaan, koska todellista rahallista hyötyä ei siitä ole. Perutulon turvin työntekijä voisi ottaa vastaan sellaisia töitä, joista ei normaalisti pääsisi kunnon palkoille. Myös työnantaja voisi pienentää työvoimakustannuksiaan, sillä ne tulisivat korvatuksi työntekijälle kansalaispalkalla. Työnantajalla olisi toisin sanoen varaa palkata enemmän työntekijöitä. Näin ollen työpaikkojen määrä lisääntyisi ja työn teettäminen olisi järkevää sekä työntekijälle, että työnantajalle. Kuten mainittu, myös työpaikat ylipäänsä pysyisivät varmemmin kotimaassa.

Myös surkeasta työstä kieltäytyminen olisi mahdollista, sillä perustulon voidaan katsoa tyydyttävän työnhakijan akuutein ja kriittisin rahantarve. Kansalaispalkan avulla kaikkea ei oikeasti tarvitsisi sietää, ei edes duunin vuoksi.

Työvoimakustannusten halventuminen olisi taloudelle merkittävä etu. Inflaatio pysyisi kurissa, kun työvoiman kysyntä lisääntyisi ilman, että yritykset joutuisivat supistamaan tuotantoaan. Myös hyödykkeiden ja palveluiden kysyntä lisääntyisi, kun ihmisillä olisi enemmän rahaa käytettävissään. Hinnat eivät kuitenkaan nousisi, sillä tarjonta pysyisi korkeana yritysten halvempien työvoimakustannusten ansiosta.

Perustulo tulisi varmasti vaikuttamaan myös hälyttävään väestönmuutokseen. Arvot perhe-elämän suhteen ovat muuttuneet siten, että on yleistä saada vaikkapa yksi lapsi noin kolmekymppisenä, tai pysyä kokonaan sinkkuna tai lapsettomana. Lapsen hankkiminen on tietysti jokaisen itse päätettävä asia, mutta todellisuudessa taloudelliset esteet ovat usein ratkaisevia pariskunnan miettiessä lastenhankintaa. Etenkin naisilla on pelko siitä, että lapsenteko hidastaa urakehitystä tai vaikeuttaa työpaikan saantia. Muutkin taloudelliset tekijät, kuten velat ja työttömyys, rajoittavat toivottua lapsilukua. Perustulo tulisi olemaan merkittävä taloudellinen tuki lapsia hankkiville perheille.

Perustulojärjestelmä olisi myös yksinkertainen, jolloin tukia ei tarvitsisi hakea nykyisen monimutkaisen järjestelmän mukaan. Sosiaalituen piiriin kuuluvat usein kokevat, että tuen hakeminen on nöyryyttävää tai leimaavaa. Kansalaisten tuloeroja tasattaisiin yksinkertaisella järjestelmällä.

Perustulon riittävää tasoa on vaikea määritellä. On kuitenkin selvää, että sellaiset ihmiset, jotka eivät esimerkiksi terveyden vuoksi pysty töitä tekemään, saisivat riittävän lisän perustuloon toimeentulon turvaamiseksi. Perustulo ei saisi laskea nykyistä sosiaaliturvaa.

Perustulo nähdään kovin utopistiseksi, mikä hankaloittaa sen etenemistä politiikassa. Perustulo ei ole utopia, sillä Suomella on siihen varaa. Kansalaispalkka tulisi todennäköisesti tämänhetkistä järjestelmää hieman kalliimmaksi, mutta se olisi ehdottomasti hinnan arvoista, sillä kansantaloudellisesti perustulon hyödyt olisivat mittavat. Uusia työpaikkoja syntyisi järjestelmän kannustavuudesta ja työvoimakustannusten alenemisesta. Oletettavasti myös joka vuosi harmaalle taloudelle menetettävät miljardit saataisiin valtion kassaan, kun tarvetta pimeän työn tekemiseen ei enää olisi. Enemmän työpaikkoja = enemmän verotuloja. Enemmän verotuloja = enemmän hyvinvointia.

Äänestämällä poliittista vasemmistoa, äänestät yhteiskuntaa perustuloa kohti. Oikeiston ollessa vallassa, on mistään kanslaispalkan kaltaisesta aivan turha uneksia. Kyse on poliittisesta tahdosta. Ilmainen terveydenhuolto oli Amerikassa utopia siihen asti, kunnes kansa äänesti toisin.

Opintotuki

2010-03-01T06:30:00.000-08:00

Opintotuki on tärkeä osa hyvinvointiyhteiskuntaa. Opiskelijan voimavarojen ei pidä olettaa riittävän työntekoon opintojen ohella, sillä tehokas opiskelu on rankkaa jokaiselle. Tästä syystä on tärkeää, että opintotuki on jokaiselle riittävän suuri ja että sillä tulisi toimeen koko opiskelu ajan . Hyvät korkeakouluopinnot ovat tärkeä edellytys sekä yksilön, että maamme tulevaisuudelle. Opiskelun tulee siis ehdottomasti olla houkuttelevaa jokaiselle, ja tähän valtio pystyy toimillaan vaikuttamaan.

Opintotuki ei ole noussut tarpeeksi suuria määriä pitkään aikaan. Hallitus on samaan aikaan äärimmäisen huolissaan siitä, että suomalaisten nuorten opinnot venyvät tolkuttomasti, eivätkä he siirry riittävän aikaisin tuloveron maksajien piiriin. Yksi syy opintojen venymiseen nimen omaan on se, että opiskelija joutuu käymään liikaa töissä selvitäkseen laskuistaan. Jos opintotuki olisi sellainen jolla tulisi toimeen, jäisi nuorella aikaa suorittaa opinnot ajoissa kun hänen ei enää tarvitsisi stressata opiskelun ulkopuolella tapahtuvasta työnteosta. Opiskelu on työtä, josta valtion kuuluu maksaa palkkaa.
Moni saattaa tässä vaiheessa ajatella, että opintotuen ollessa korkea, jäisi opiskelija juuri silloin "lusmuilemaan" pidemmäksi aikaa ilmaisen rahan keskelle. Tämä kannustinloukku poistuu, jos käyttöön otettaisiin systeemi, jossa opintotukea ansaitsee opintopisteillään ynnä muilla todisteilla siitä, että opiskelee aktiivisesti. Tällöin opiskelija saa itse päättää sen, että tienaako hän rahansa pelkästään opiskelemalla, vai haluaako hän käydä opiskelun ohella töissä. Perus olettamuksen täytyy kuitenkin olla se, että opiskelijalta ei pidä vaatia aktiivista työn tekoa.

Opiskelijan talous on jatkuvasti kireällä, eikä mihinkään ylimääräiseen juuri ole varaa. Hallituksen työryhmän kaavaileva 1000 euron vuosittainen korkeakoulumaksu kuulostaa ylitsepääsemättömältä opiskelijan budjetissa. Sitä se onkin. On täysin absurdia ajatella, että korkeat maksut antaisivat opiskelijalle motivaatiota valmistua nopeammin. Tässä tilanteessa opiskelija joutuisi lisäämään mahdollisten työtuntiensa määrää merkittävästi, jolloin opiskelut nimen omaan pitkittyisivät. Valtio pakottaisi nuoren ottamaan opintolainan, joka kirjaimellisesti menisi korkeakoulumaksun muodossa taivaan tuuliin. Yliopistosta ei valmistu suoraan mihinkään ammattiin ja sieltä päästyä kuluu aikaa, ennen kuin pääsee käsiksi taloudellisesti tuottavaan työelämään. Ahdingossa otettua opintolainaa joutuisi sitten maksamaan vuosi kausia valmistumisen jälkeen.

Suomi on tällä hetkellä ainoita maita, missä voi tienata opiskelulla, eikä siitä joudu maksamaan. Tämä on yksi niistä monista syistä, joka tekee maastamme hyvinvointivaltion. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei kehitystä saa pysäyttää, vaan tehdä opintotukijärjestelmästä entistäkin tehokkaampi. Sellainen, joka ei pudota ahkeria opiskelijoita yhteiskuntamme köyhimpien joukkoon.

Opintotuessa on toinen edellistäkin kriittisempi ongelma, joka tulisi ehdottomasti hoitaa kuntoon mahdollisimman nopeasti. Opintotuki on 18-20 vuotiailla henkilöillä riippuvainen vanhempien tuloista. Tämän vanhempien tuloihin sidonnaisen tuen kyllä ymmärtää henkilöiden kohdalla, jotka asuvat vielä vanhempiensa luona. Erittäin monet 18-20 vuotiaat kuitenkin asuvat jo omissa kodeissaan ja ovat täysin itsenäisiä. Tässä tilanteessa on järkyttävää, että opiskelijan saamat tuet riippuvat asiasta, johon hänellä itsellään ei ole mitään vaikutusvaltaa.

Pahimmassa tapauksessa yksin asuva opiskelija ei saa ei saa opintotukea lainkaan. Tällaisia henkilöitä on omassakin tuttavapiirissäni hyvin monta. Perjaatteessa varallisuuteen sidoksissa oleva tuki on vasemmistolaisen politiikan ydin, mutta opintotuen kohdalla asiaa on ajateltu hyvin sokeasti. 18-20 vuotiaan opintotuki on nimittäin enemmänkin sidoksissa vanhempien anteliaisuuteen, ei varallisuuteen. Ei ole olemassa mitään takeita siitä, että täysin itsenäisen nuoren vanhemmat maksaisivat opintotukea itsenäisille lapselleen. Suurin osa tuntemistani 18-20 vuotiaista eivät saa vanhemmiltaan mitään opintotukea vastaavaa.
Eräs ystäväni joutui hiljattain äärimmäisen vaikean tilanteen eteen opintotuen puutteen takia. Hänellä oli 18 vuotiaana tulehtuneet välit vanhempiinsa, jonka takia hän muutti omaan asuntoon. Hän opiskeli lukiossa eikä hänellä ollut täysien koulupäivien takia mahdollisuutta käydä töissä. Vanhempien varallisuuden takia opintotukea ei edelleenkään tipu sentin senttiä. Ja vaikka välit vanhempiin ovat tällä hetkellä kunnossa, ei heiltä tule valtion olettamia avustuksia. Ystäväni sinnitteli puoli vuotta, kunnes talous alkoi väistämättä mennä miinukselle. Hän kuitenkin löysi systeemistä porsaanreijän. Hän joutui rekisteröimään parisuhteen miespuolisen kämppäkaverinsa kanssa, jotta vanhempien tulot eivät enää vaikuttaisi hänen saamiinsa tukiin. Mitään todellista parisuhdetta ei tietenkään ollut olemassa. Jos opintotukea ei olisi tullut, olisi ystäväni joutunut muuttamaan kauas ulkopaikkakunnalle äitinsä luokse. Järjestelmän hyväksikäyttöä? Pikemminkin kampoihin laittamista epäoikeudenmukaiselle systeemille.

Yksinasuvien nuorten riippuvaisuus vanhempiensa tuloista täytyy lakkauttaa. Valtio ei voi myöntää opintotukea perusteilla, mitä ei voi mitata. Vanhempien anteliaisuutta ei yksissäkään kelan papereissa lue. Olettamus on muutenkin kyseenalainen, sillä olen huomannut, että rikkaimpien perheiden lapset eivät yleensä saa vanhemmiltaan niin paljoa rahaa, kuin pienituloisimpien perheiden lapset. Köyhä antaa vähästään.

En ole tässä varsinaisesti rikkaan puolella. Kysymys nyt kun on siitä, että opiskelijan vanhemmat ovat rikkaita, ei opiskelija itse.

Hei

2010-02-26T03:10:00.000-08:00

Tämä on ensimmäinen blogini ja olo sen mukainen. Tunnen jännitystä ja kutkuttavaa voimaa, joka laukaisee poliittisen uraohjukseni avaruuksiin. Näytän vanhalle äidinkielen opettajalleni, että minusta on johonkin. Osaan ensinnäkin käyttää tätä tietokonetta ja kommunikoida sen välityksellä koko interaktiivisen maailman kanssa. Hetkenä minä hyvänsä kasaan ajatukseni lukijoitteni mielenkiinnosta heriseviin korviin ja innostuksesta kiiluviin silmiin. Justus Mollbergin yhteiskunnallisesta blogista tulee maailman paras blogi. Apua! Nyt iski paniikki! Mitä jos täällä on sellaisia nettipessimistejä? He lukevat julistuksiani vain, jotta voisivat haukkua niitä. Osaankohan minä edes kirjoittaa? Entä jos ketään ei kiinnosta? Olen kuullut, että bloggaajat joutuvat kamppailemaan hirvittävien haukkujen ja lynkkausten kanssa. On kuleemma mahdollista, että blogia kirjoittaessa voi joutua jopa väärin ymmärretyksi. Ei. Tämä vaatii asennetta. Manowar-asennetta. Jos seuraatte blogiani, niin lupaan teille jyrkkiä mielipiteitä, jotka joudutte hammasta kiristäen myöntämään oikeiksi, vaikka olisittekin hirveän hirmuisia kauhukapitalisteja joilla on PÄÄOMATULOJA. Lupaan teille lyyrista ja puhtaan raikasta tekstiä, joka saa aivokuolleenkin kiinnostumaan politiikasta. Lupaan teille aitoja nuoria näkemyksiä, joiden edessä filosofia kumartuu ja tiede kuihtuu. Vastakkainasettelun aika on alkanut!

- Justus Mollberg